Lempinimeni Tiistai

Olen saanut paljon kyselyitä nimimerkistäni. Tarina nimimerkin takaa juontaa juurensa lempinimestäni, joka on siis Tiistai. Se saattaa kuulostaa tylsältä ensikuulemalta, mutta tiistait ovat muuttaneet elämäni. Tiistai on aina ollut onnenpäiväni, joka saattaa johtua siitä, että olen syntynyt tiistaina. Jotenkin minulla ja tiistailla on aina ollut erityinen suhde kaikkien viikonpäivien joukossa, ja jo pienestä pitäen vanhempani ja ystäväni ovat kutsuneet minua nimellä Tiistai.

Tästä syystä minulle on edelleen luonnollista käyttää nimeä Tiistai. Uskon vakaasti, että kyseinen viikonpäivä tuo minulle onnea samalla tavoin kuin joillekin ihmisille perjantai. Joka viikko en malta odottaa tiistain saapuvan, ja sen odotus kutkuttaa mahanpohjassani jo etukäteen.

Aina ennen tiistaita saan maagisen tunteen siitä, että jotain uskomatonta tapahtuu. Aivan kuten on tapahtunut useasti aiemminkin. Tiistaina olen läpäissyt elämäni tärkeimmän kokeen, ja tiistaina tapasin ensirakkauteni.

Elämäni koe

Eräänä tiistaina olin suorittamassa elämääni mullistavaa koetta. Rakkauteni sisustussuunnittelua kohtaan oli syttynyt jo aiemmin, mutta tiesin, että tavoitellakseni unelmaani minun oli opittava piirtämään. En halunnut mitään muuta, enkä keskittynyt mihinkään muuhun. Mielessäni oli vain ajatus siitä, että minun on päästävä taidekouluun ja hankkia tuon kauan himoitsemani taito, jotta voin pikkuhiljaa alkaa tähdätä kohti suurinta unelmaani. Onnekseni, vaikka silloin en asiasta vielä ollutkaan täysin vakuuttunut, koulun pääsykoe osui tiistaille.

Niin siinä vain kävi, että tuon tiistain tullen mieleni täyttyi itsevarmuudesta, vaikka olin ehtinyt haudata haaveeni sisustussuunnittelua kohti riittämättömien taitojeni vuoksi. Kokeen aikana tunsin kuin jokin yliluonnollinen voima olisi täyttänyt mieleni ja olisin muuttunut voittamattomaksi. Se oli uskomatonta! Ja toden totta, pääsin sisälle oppilaitokseen. Tuolla hetkellä koko maailma oli minulle avoin ja kaikki unelmani tavoitettavissa. Olin vihdoinkin saanut käteeni avaimet, jotka johdattaisivat minut kohti sisustussuunnittelijan ammattia.

Ensirakkauteni

Välillä minua pelottaa, että en enää suorita asioita täysillä muina viikonpäivinä, vaan jätän tärkeät päätökset aina tiistaille, jos se vain suinkin on mahdollista. Ehkä minun pitäisi harkita myös muita viikonpäiviä? Eiväthän ne ole varsinaisesti tehneet minulle mitään pahaa. Kuitenkin, kuten jo ehkä arvaatte, tiistai oli myöskin se päivä, jolloin tapasin ensirakkauteni. Kyseessä ei ole mikään lapsuuden ihastus, vaan todellista rakkautta ensisilmäyksellä.

Kyseessä oli talvinen, kirpeä pakkaspäivä kun kävelin Helsingin keskustassa. Aina kauniin talon ohittaessani mietin, minkälainen sisustus sopisi talon arvokkaaseen tyyliin, ja minkälaisia ihmisiä talossa tällä hetkellä mahtoi asua. Sinä tiistaina, lempitalostani asteli ulos komea miehenalku. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili, ja minä punaistuin sillä pelkäsin hänen lukevan suoraan ajatukseni. Mies ohitti minut, ja näin hänen käsissään kansion, joka olivat täynnä talojen pohjapiirustuksia. Hän oli arkkitehti ja sillä sekunnilla olin mennyttä naista!